sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hei hei helmikuu


Oikeasti, maaliskuu, jo! Aletaan elämään mielestäni vuoden parasta aikaa, kevättä. Ihanaa!
Helmikuukin oli kuitenkin oikein ihana ja ikimuistoinen.

Helmikuun kohokohta, ja melkein koko vuoden kohokohta oli tietysti Pariisin reissu. Kolmen yön matka hyvän ystävän ja perheemme nuorimman kanssa oli todella ikimuistoinen ja haaveilen vain paluusta. Ihanaa kun elämässä on haaveita!

Helmikuussa pystytin keittiöön taimihyllyn, sisustelin kotona. Pinnasänky siirtyi makuuhuoneeseen, Nestori opetteli nukkumaan ilman keikutusta omassa sängyssään. Tulppaaneja ostin ja sain oikein urakalla.
Syötiin laskiaispullia, minä täytin 31 vuotta Pariisin reissulla. Nestori täytti 4 kuukautta ja oppii koko ajan uutta.

Maaliskuu tuo myös mukanaan kivoja juttuja. Yksi isoimmista on varmaan se, että pian kauppoihin ilmestyy ihana sisustuskirja, jossa meidänkin koti on mukana. Yksi mun haaveistani toteutuu sen myötä. Olen nähnyt meidän kodin jutun, ja vitsi kun onkin kiva!
Siitä saatte varmasti lisätietoa lähempänä.

Blogissa taas on tulossa juttua mm. kodin remppatilanteesta, missä huoneessa nyt mennään ja mitä on tehty. Lisäksi tarkoitus olisi kertoa eläintemme kuulumisia, niitä on täällä kyselty ja minähän kerron mielelläni. Kotoa myös lisää kuvia, pieniä muutoksia sielä täällä.

Kevättä kohti mennään, jee!

-Henna-

lauantai 28. helmikuuta 2015

Sisustushaaveissa valaisin


Mathieu Challièresin La Volière-valaisin. Mun vuosien haave pyörii edelleen mun mielessä ja haaveissa. 
Törmäsin kyseiseen valaisimeen muutama vuosi sitten, oiskohan ollut Glorian koti-lehdessä. Taisi olla tämä sama kuva vielä kuin yllä. Heti piti googletella mikä se on. Mielettömän ihana ranskalainen valaisin, mutta kallis. 


Tammikuussa Ruotsinreissulla törmäsin tähän ekaa kertaa ihan livenä, ja voi että, mä olisin voinut tuijotella sitä ikuisuuden sielä kaupassa! Pariisinreissulla mulla oli kanssa ajatuksena etsiä tämä käsiini, mutta en todellakaan ehtinyt. 
Tuo olisi ihan täydellinen meidän olohuoneeseen kun meillä on korkea katto ja tämä on iso. Kaipaa mun mielestä just korkean katon, ja vanhan talon. 


Koska näin äitiyslomalaisena ei todellakaan ole varaa tällaisiin, niin olen aloittanut hiljalleen kirppistelyn. Laitan vanhaa tavaraa myyntiin, ja kerään niillä rahoilla rahat valaisimeen ja uuteen olohuoneen sohvaan. Voi olla että siinä menee niin kauan aikaa että olen töissä taas, mutta tuskin tämä haave katoaa, joten aikaa on. Katsotaan nyt miten hyvin saan myytyä tavaroita. Vähän meillä on suunnitelmissa pihakirppisprojektiakin tuossa keväämmällä.


Sarjan pöytä-, jalka- ym valaisimet on kanssa kauniita mutta mulla on kiikarissa just tuo keskikokoinen kattovalaisin mikä ekoissa kuvissa. Se on muistaakseni noin reilu 60 cm leveä ja reilu 30 cm korkea.

Sisko haaveilee merkkilaukusta, muut naiset varmaan jostain korkokengistä ja minä lintuhäkkilampusta.

-Henna-

tiistai 24. helmikuuta 2015

Vauvan kanssa matkustaminen



 Mä olen saanut viime aikoina muutaman postaustoiveen, kiitos siitä. Saa uutta intoa ja itseluottamusta  kun oikein toivotaan multa juttuja. Tosi kiva! Toteuttelen niitä tässä pikku hiljaa aina ehtiessäni.

Multa toivottiin myös postausta vauvan kanssa matkustamisesta. Ajattelin ensin liittää sen Pariisijuttuihin, mutta kun olen Mikinkin kanssa matkannut niin tehdään tästä nyt ihan oma postauksensa. Mitään ihmeellisiä keinoja mulla ei asiaan ole, omat kokemukset vaan.

Kun kerroin matkaavani Pariisiin vauvan kanssa, moni tuntui ajattelen että oikeastiko, itse ei lähtisi. No okei, Pariisi ei tosiaan ole unelmakohde vauvan kanssa mutta koska oli tarkoitus juuri sinne lähteä ja vauvaa ei voinut kotiin jättää niin mikä ettei. Kyllä sitä vauvan kanssa pärjää kun vaan päättää, reissu on sitten vaan vähän erilainen.Varsinkin kun Pariisi ei kuitenkaan ole mitenkään vaarallinen paikka lapselle, vähän hankala vaan, niin uskalsin lähteä.


Mun mielestä tärkeintä vauvan kanssa on vaan uskaltaa lähteä. Ei murehdi turhaan, lähtee vaan. Vauvan kanssa on helppo lähteä kun pikkuinen ei vielä karkaile ja syö pelkkää maitoa. Kunhan varautuu siihen että ei aikatauluta liikaa päiviään, eikä pety jos kaikki ei mene täysin niinkuin toivoisi. Jos vauva saa huutokohtauksen keskellä ostaria niin sitten saa. Shoppailut jää sitten tekemättä mutta kaikkea muuta ehtii varmasti matkalla kokea. Sovittiin myös ystävän kanssa että jos hän haluaa mennä johonkin ja mä en vauvan kanssa pääse, tai kaivataan lepotaukoa hotellilla niin ystävä pääsee yksinkin. Mun mielestä on tärkeää että matkakumppani ymmärtää sen myös että vauvan ehdoilla mennään.

Matkalle kannattaa varata mukaan kantoreppu/liina. Mahdollisimman edulliset, pieneen tilaan menevät matkarattaat/vaunut jossa lapsen on hyvä nukkua rauhassa. Passi kannattaa hakea ajoissa, ekaa passia ei saa netistä haettua. Mulle myös neuvottiin että vauvan passikuva kannattaa ottaa niin että vauva makaa lattialla. Kun Nestorista otettiin kuvia, oli hiukan hankalaa kun pienen pojan pää vielä valahti mun sylissä istuessaan. (Muistakaa myös passia varten allekirjoittaa toisen vanhemman lupalappu jos vain toinen käy anomassa passia! Nimimerkillä, unohdin.) Mukaan myös varalta särkylääkkeitä, paljon vaippoja, kosteuspyyhkeitä, vaipanvaihtoalusta ja riittävästi vaihtovaatetta. Paljon muuta ei tarvitakaan.

Lentokentällä on jo hyvä olla mukana se kantoliina/reppu. Jotkut lentoyhtiöt antaa ottaa vaunut lähtöportille asti jota kannattaa aina kysyä matkatavaroita jättäessä! Me emme mennessä saaneet joten vauva oli pakko ottaa kantoreppuun. Mihin muualle vauvan olisi pistänyt? Isommille saa varmaan rattaita lainaan kentältä.
 Vaunut pakattiin isoihin muovipusseihin jotka sai tiskiltä. Ne suojaa lialta ja irtoavilta osilta mutta ei juuri muuten. Olen ymmärtänyt että koneeseen saa ostaa myös vaunujen matkakassin joka suojaa kalliita vaunuja lennon ajan. Tästä ei tosin ole kokemusta. Mulla oli mukana ihan vaunut eikä matkarattaat jotta sain Nestorin hyvin nukkumaan. Mikin ollessa 5 kk olimme Prahassa matkarattailla. Jälkikäteen totesin että vauva oli siihen vähän hankalampi nukuttaa mutta sieläkin oli hissittömät metrotunnelit joten rapuissa kantaminen sujui paremmin. Ranskassa ne harvat rattaat joita sielä näki, oli matkarattaita.
Takaisin palatessa saimme rullata vaunut sinne lähtöportille mikä on hirmu kiva juttu. Vauva saa rauhassa jatkaa unia kentällä ja mulla tulee parempi tunne siitä että saan vaunut ehjänä koneeseen.
Kentillä saattaa myös helposti päästä vauvan kanssa jonojen ohi. Suomessa oli lapsien kanssa kulkeville erillinen, leveämpi, turvatarkastuslinja, jossa sai kiirettömästi avun kanssa laittaa tavarat hihnalle eikä ollut jonoa.

Lentokoneessa vauva laitetaan nousun ja laskun ajaksi huoltajan vyöhön omalla vyöllä kiinni. Meillä ei ollut nyt sellaista kopallista vauvapaikkaa. Kone oli kuitenkin suht tyhjä, joten saimme vapaan paikan meidän väliin. Tätä pyysimme jo lähtöselvityksessä. Siinä Nestorin oli hyvä nukkua lennon ajan kun vyön sai irrottaa. Koneesta sai pojalle tyynyn ja peiton. Mulla itsellä oli myös mukana iso huivi joka toimi peittona tarvittaessa sekä imetyksen näkösuojana.
Mä yleensä imetän nousun ja laskun ajan jotta vauvan korvat ei mene lukkoon. Muutenkin se rauhoittaa sekä mua että vauvaa. (Kammoan vähän nousuja ja laskuja) Vyöstä huolimatta imetys onnistuu ja ikkunapaikalla saa rauhassa imettää.


Ravintoloissa pyydän yleensä aina sohvapaikan jotta saan vauvan laskettua tarvittaessa siihen pötköttelemään. Ranskassakin monessa paikassa oli todella pienet ja ahtaat pöydät joten sohva oli ehdoton jos ei ollut vaunuja mukana. Mä imetin joka paikassa rohkeasti. Siinäkin se iso huivi tai muutoin peittävät vaatteet on ihan ykköstä. Paljon myös ajoitimme menojamme niin että ehtisimme parin tunnin välein hotellille syöttämään, onhan se kuitenkin aina kivempi. Muutenkin kun vauva tarvitsee sitä hellyttelyaikaa välillä. Ettei äiti vaan kiidä tukka putkella paikasta toiseen.

Kantoreppu on kyllä hirveän kätevä juttu reissussa. Siinä saa lapsen ihan kiinni itseensä. Ihmisvilinässä vieraassa maassa on mukava tunne pitää sitä pientä ihan rinnalla ja reppuun saa rahat ja puhelimen myös hyvin. Mulla on Ergobaby joka on vastaava kuin Manduca. Helppo sitoa ja ergonominen molemmille. Se ergonomisuus on todella tärkeää jotta jaksaa pitkään kantaa ja lapsi viihtyy. Mulla oli myös kantoliina mukana mutta sielä kentän vilinässä se reppu oli helpompi ja nopeampi sitoa. Toki vastasyntyneelle joka ei kannata vielä päätään, se liina on ehkä mukavampi. Riippuu toki merkistä.

Vaipanvaihto oli ostoskeskuksissakin vähän niin ja näin. Parasta onkin varata kohteuspyyhkeitä ja muovinen alusta vaipanvaihtoon, jolloin pepun voi pyyhkäistä nopsaan myös rattaissa. Sama juttu lentokoneessa jossa pienet vessat. Sujuu se vaihto sitten omallakin paikalla. Kotona käytän kestovaippoja mutta matkaan helpointa oli ottaa kertikset.


Nestoria ei tuntunut häiritsevän vieraassa paikassa oleminen. Kunhan äiti oli mukana ja yöt sai nukkua omissa rattaissa/äidin vieressä ja mukana oli tuttu unilelu niin kaikki sujui. Toki lapsi vähän säikkyi uusia kovia ääniä vieraassa paikassa mutta muutoin kyllä ihmetteli silmät pyöreenä mutta tyytyväisenä maailmaa repusta ja vaunuista.

Kulkeminen metroilla on monissa suurkaupungeissa hankalaa vaunujen kanssa, joten se reppu vaan mukaan. Junaan saa vaunut yleensä suht hyvin ainakin Pariisissa. Taksiin taas kannattaa etukäteen tilata lastenistuin. Busseilla emme Ranskassa kulkeneet.

Lopuksi vielä vinkkinä että istuville lapsille on olemassa matkasyöttötuoleja. Kangaspussi jonka saa tavalliseen tuoliin sidottua kiinni ja siihen vauva vyöllä. "Tuoli" menee pieneen tilaan ja vauvakin pääsee omalle paikalle jos osaa istua. Eipä meinaan syöttötuolejakaan juuri näkynyt tuossa maassa.

En tiedä oliko tästä mitään hyötyä kellekään mutta ensikertalaisille ehkä pari vinkkiä. Onko sinulla pian edessä reissuja vauvan kanssa, oliko näistä apua?
 Voit myös lisätä omat vinkkisi kommenttikenttään! Myös isompien kanssa matkaamisesta.

-Henna-

Kuvat, paitsi viimeinen, M.K.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...