maanantai 25. toukokuuta 2015

Miten meillä syödään osa 1. Lapset


Multa kysyttiin että mitä me Nestorin kanssa syödään. Koska mulla tavallaan on nämä ruokajutut muutenkin nyt erityisesti tapetilla, ajattelin nyt tehdä ihan kunnon postaukset sekä lasten ruokailusta, varsinkin Nestorin, sekä mun ruoista ensi kerralla. Ehkä joku saa vähän ideoita vauvaruokailuun vaikkei mulla mitään erityisiä kikkoja olekaan.

Mikin ruokailusta mulla ei ole mitään erikoista kerrottavaa. Itseasiassa mä olen vähän laiskistunut Mikin syömisten suhteen koska poika on ollut viime kuukausina todella nirso. Lopulta pojan syömiset on osittain ajautunut siihen "syököön mitä syö"-ajatukseen eikä se ole hyvä juttu. Lounaan poika syö eskarissa ja päivällinen me syödään aina yhdessä perheen kesken, ilman kännyköitä tms istutaan pöydän ääreen kerran päivässä. Kaikki syö samaa ruokaa kyllä, en ala tekemään nirsolle joka päivä omaa ruokaa.
Välipala, aamu-ja iltapala ovat lähinnä ollut se ongelma ja poika on selvästi nykyään hiukan sokeririippuvainen, joten yritän tässä pikkuhiljaa parantaa kasvavan nuoren pojan ruokavaliota. Olen jatkuvasti tietoisempi miten paljon murot ja esim lapsille suunnatut jogurtit sisältää sokeria ja lisäaineita. Niitähän se poika eniten söisikin. Varsinkin muroja.


Ostin alkuvuodesta mehulingon, ja sen avulla saan hyvin päivän hedelmät pojalle syötettyä/juotettua. Poika itse toivoo aina mehua ja arvuuttelee aina mitä se sisältää. Eniten teen mehua jossa on porkkanaa, inkivääriä ja appelsiinia. Nyt olen alkanut tekemään hänelle myös smoothieita jotta hän saa tarpeeksi marjojakin ja jotta sokeripommijogurtit korvautuisi terveellisillä smoothieilla. Pikkuhiljaa siis siirrymme terveellisempään. Se päivällinen meillä on ihan perus makaroni-nakkikastike-linjaa salaatin kera. Kyllä meillä valmisruokaakin välillä syödään. Vähemmän kuin ennen, mutta syödään silti. Sekä käydään joskus mäkkärissä.
Lisäksi Miki syö päivittäin tabletteina reilusti D-vitamiinia, maitohappobakteereja sekä omega-3sta.


Nestori aloitti pari kuukautta sitten kiinteät ruoat. Ruokailu on alkanut oikein hyvin. Aamupäivällä hän saa kasvissoseen, päivällä hedelmäsoseen, päivällisellä liha/kala/kanasoseen ja illalla puuroa ja hedelmää/marjaa. Muutoin juo edelleen äidinmaitoa joka aterialla sekä aamulla, yöllä ja illalla. Tavoitteeni olisi jatkaa äidinmaidon antamista ainakin vuoden ikään. Pian pitäisi aloittaa myös aamupuuro, olen vain laiskuuttani antanut vasta pelkkää maitoa aamulla.

Mä teen kasvis-ja lihasoseet kaikki itse. Siitä on toki vähän enemmän vaivaa kuin valmiista mutta enhän itsekään söisi niitä mauttomia valmissoseita, niin miksi en tekisi ruokaa Nestorillekin niinkuin muillekin. Mä en usko että purkista saa kaikkia samoja vitamiineja kuin itsetehdystä, eikä lapsi opi oikean kunnon ruoan makuun. Ne purkkiruoat kaikki haisee ja varmaan maistuu samalle. Uskon että lapsille on paljon parempi syödä itsetehtyä mahdollisimman paljon ja lapsi pysyy terveempänä niin. Joskus kyllä meillä soseissakin turvaudutaan valmiiseen, ei se ole kuitenkaan maailmanloppu.


Teen aina ison kattilallisen vihannessosetta (nykyään riittää soseutus perunanuijalla, paloja saa olla jo ruoassa). Yleensä laitan perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia, bataattia tms, muutamaa eri juttua sekaisin. Soseen pakastan pieniin astioihin, konepestyihin pilttipurkkeihin tai pakastepussiin jonka jäädytän littanaksi ja siitä on helppo katkaista paloja ja sulattaa. Hiukan nykyään jo maustan ruokia. Lisäksi soseutan/pilkon pieneksi lihan jonka pakastan jääpalamuotteihin. Kun palat on jäätynyt, irrotan ne muotista ja siirrän pussissa takaisin pakkaseen. Sieltä sitten sulatan kasvissoseen kanssa pienen lihakuution myös. Toki lihan voisi laittaa suoraan kasvissoseen sekaankin mutta mä tykkään tehdä näin niin makuja saa vähän sekoitella.

Hedelmäsoseet ostan valmiina, tosin varmaan kesällä ja syksyllä tulee itsekin tehtyä, pihassa kasvaa esim raparperia josta saan sosetta tehtyä. Hedelmäsoseita lisään myös iltapuuroon joka yleensä on perus kaurapuuroa. Janojuomana on vesi nokkamukista ja ruoan päälle sitä äidinmaitoa.

Nestori aloitti myös sormiruokailut melkein samaan aikaan kuin soseet. Mun mielestä sormiruokailu heti pienestä on todella hyödyllistä. Hyvää harjoitusta käsille, tekemistä lapselle, lapsi saa itse maistella mitä haluaa ja tutustua paremmin ruokien rakenteeseen. Mielestäni Miki ainakin oppi aikoinaan tosi ajoissa syömään siististi kun heti pienestä sai itse syödä ja sotkea.

Hyviä sormiruokia on suolattomat lasten maissinaksut, suolattomat riisikakut, keitetyt vihannekset, banaani, kurkku, jotkut leivät, kalapalat, riisi, pastat, munakokkeli, oikeastaan hyvin monipuolisesti voi syödä sormin. Viimeksi tein jauhelihakastikkeen ja rakettispagettia josta loput annoin Nestorin syödä itse käsin. Kyllähän se sotkee, mutta antaa sotkea! Meidän Unto ainakin siivoaa tehokkaasti lattiat. Kaupoissa on myös myynnissäruokalappuja jotka on kuin paitoja, hihat ja kaikki.
Yleensä annan Nestorille ensin soseen ja parilla aterialla päivässä soseen jälkeen poika saa jäädä vielä itse käsin syömään. Joskus annan jonkun maissinaksun käteen ensin, sillä saa hyvin nälkää huutavan lapsen kanssa lisäaikaa kun itse lämmittää ruokaa.

Mulla on yksi pienten lasten keittokirja, ja suosittelen sellaisen hankkimista jos tuntuu ettei keksi mitään ruokia. Eiköhän netistäkin löydä hyvin ohjeita. Mulla ainakin ideat loppui tosi nopeasti joten sellainen kirja on ollut kiva. Vaikka mä kyllä kaikkien meidän ruoissa jämähdän tekemään aina samaa... Välillä tulee kyllä kokeiltua uusia juttuja.
Pari kertaa olen jo antanut Nestorille samaa ruokaa kuin mitä me muutkin syödään. Otan vaan ruoasta Nestorin annoksen sivuun ennen kuin lisään muille suolan. Lisäksi haarukalla vähän pilkon. Yllättävän nopeasti poika on oppinut syömään isompiakin paloja, ehkä juuri sormiruokailunkin ansiosta. Toki hammasrivistö suussakin auttaa.

Vielä ainakin toistaiseksi Nestori syö hyvin ja paljon, ja onkin aikas pullea poika. Paras nauttia siitä, näitä kausia nirsoiluineen, minä itse-vaiheineen ym kun vielä tulee...

Hyviä ja helppoja vauvanruoka-, ja miksei isompienkin lasten ruoka-ohjeita saa jakaa kommenteissa!


-Henna-


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Juhlapäivän vaatteet


Mä tykkään niiiiin paljon mun uudesta mekosta ja kengistä, että piti ihan päivänasu-kuvat ottaa. Tykkään kyllä mun uudesta ruskeasta tukastakin. Jotenkin tosi kotoisa olo tässä lyhyessä ja ruskeassa. 
Me oltiin tänään mummini 80-vuotispäivillä, niin sain hyvän syyn pistää nämä uutukaiset päälleni. Tosin vähän turhan viileä oli tälle asulle, oli pakko kiskaista takkikin päälle... Vitsin Suomen kesä... No kuohuva ja iso ihmismäärä lämmitti kyllä ihan mukavasti niin kyllä tällä pärjäsi kun perille pääsi.

Mekko AX Paris
Kengät Ugg
Nahkatakki H&M


Mä olen jo pari vuotta haaveillut punaisista nauhakengistä ja nyt löysin, olikohan Brandosilta, täydelliset. Vähän hirvitti nuo korot, oon nykyään todella harvoin koroissa. Tänään nuo oli jalassa monta tuntia, mutta jalat ei oikeastaan olleet edes kipeät. Paremminkin en millään olisi halunnut ottaa noita pois. Päätinkin että mun uusi lupaus itselleni on opetella käyttämään taas korkoja. On niin ihanaa olla pitkä, ryhti paranee koroissa, oon melkein pikkusiskon mittainen (No en vielä lähelläkään) ja Samiakin ylettää paremmin pussata. (hih!)
Ongelma koroissa on vaan yleensä se, että suurinosa korkokengistä joita mullakin on, on epämukavat jalassa. Varsinkin avokkaat. Ihan hirveää kävellä sellaisilla. Lupaan kuitenkin nyt yrittää, ja Espanjassa ainakin tepastelen näillä naisellisilla koroilla enkä vain lättä-sandaaleissa.


Oskukin halusi kuvaan poseeraamaan!

Ensi viikolla alkaa Mikin viimeinen eskariviikko ja siskon lakkiaisia juhlitaan lauantaina. Toivon että ehdittäis tekemään pikakäynti mökillekin, mutta saa nähdä. Samilla piti alkaa nyt jo loma, mutta alkaakin vasta keskiviikkona, joten sekin pisti vähän suunnitelmat uusiksi. Toki myös Mikin kevätjuhlat, juhlasiivoamista ym edessä.

Vähän stressiä pukkaa, mutta onneksi ne lomat alkaa!

-Henna-

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Lisää kotikuvia


Tässä lisää niitä viimeksi räpsittyjä kotikuvia ja muutama sananen.
 Kennopallot lojuu edelleen sielä täällä. Onneksi ensi viikolla juhlitaan, niin tulee ehkä tehtyä kiireellä tällaisia asioita kuten kennopallojen kattoon ripustamista. Tai sitten ne jää vielä nurkkaan lojumaan, tämä aika menee niin nopsaan että sitä ehtii aina ehkä puolet siitä mitä piti...




Nuo leikkokukat työhuoneen pöydällä on muuten kestänyt tosi pitkään. Ostin ne Mikin synttäreille, ja tuossa ne vieläkin on. Vesikin ihan lopussa, ja leikatut varret ovat kasvattaneet peräänsä pitkät juuret. Mikäs siinä, kaikki leikkokukat saisi kestää näin kauan!



Nestorin huone pursuaa taas pyykkiä. Yleensä viikkaan kaikkien vaatteet omiin pinoihin ja siitä saa kukin napata omansa makkariin mennessä. Muuten hyvä, mutta eihän nuo pojat mitään huomaa napata... Pitäisköhän niihin pinoihin lisätä joku tekninen laite, tai vilkkuva valo jotta ne etenisi kaappiin asti?


 Näitä kuvia ladatessa suunnittelin jo, että Nestorin huoneeseen voisi jossain vaiheessa etsiä pyöreän pöydän kirppiksiltä. Saisi olla ihan keittiön pöytäkin josta sahaa jalat ja maalaa. Kun huoneessa ei ole edes sänkyä, niin sinne mahtuu keskelle lattiaakin iso pöytä esim legoille. No, ihan vielä ei legot tai pöydät ole pikkuiselle ajankohtaisia. Voihan sitä silti suunnitella.


Hain ullakolta lisää Mikin vanhoja kirjoja. Ne on ihan nurkasta syötyjä, mutta vaikka Miki ei itse niitä hirveästi muistakaan niin itselle on kiva fiilis lukea niitä jälleen. Nestori tykkää erityisesti eläinkirjoista joista kuuluu ääni. Tuijottaa ihmeissään kirjaa ja sitten mua, kun matkin eläimen ääntä. Ihan parhaita hetkiä, rakastan lukea kun toinen niin nauttii kirjoista. Uskon myös että kirjojen avulla lapsi oppii paljon nopeammin puhumaan, ja muutenkin uusia asioita. Sellaisiakin juttuja joista muutoin ei ehkä hirveästi tulisi lapselle juteltua.

Tuohon laatikkoon kirjahyllyssä kerään Nestorille pieneksi jääviä vaatteita. Just laitan kaikki harsot varastoon kun pukliaika on ohi. Aina pieni haikeus kun huomaa tietyistä asioista miten lapsi kasvaa. Jopa harsojen pakkaus sai aikaan sen tunteen... Tämä lapsen eka vuosi on täynnä sellaisia hetkiä. Huomaan jopa itsessäni pientä vauvakuumetta kun näen naisia raskaana. Ihan hullua kun samalla tuskailee yövalvomisia, eikä todellakaan jaksaisi toista pientä tähän heti perään! Saatikka että onhan se Nestorikin vielä ihan vauva.

Enpä muuten saanut otettua niitä puolivuotiskuvia Nestorista... Kohtahan se on jo 7 kuukautta vanha. Huomasin myös tänään että kunnon kamerakuvia mulla on pojasta tosi vähän. Kännykkäkuvia on kyllä, ja muutama videokin mutta ei se tahti ihan sitä ole mitä Mikiä kuvatessa aikoinaan. Näin se toisen lapsen kanssa vissiin aina menee... Vauvakirjaa olen sentään täyttänyt kohtalaisen hyvin! Vielä...

-Henna-
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...