sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ei vieläkään...



Niin se vaan on vauvan sänky edelleen tyhjä, vaikka lasketusta ajasta on jo 10 päivää... Olo alkaa olla jo aika epätoivoinen, vaikka tiedän ettei tässä enää kauaa kestä. Mä olen kuitenkin jo syyskuun lopulta ollut sellaisessa jännittyneessä "joko pian"-tilassa, joten alkaa pikkuisen olla väsyneet fiilikset tähän odotteluun... Aika matelee, välillä kiukuttaa, välillä itkettää, välillä olo on vaan niin tukala että meinaa haljeta. Mitään merkkejä ei siltikään ole siitä että vauva olisi tulossa ulospäin...

Mä olen myös erittäin kypsä kaikkiin neuvoihin ja kyselyihin, anteeksi, tutut ja ystävät. Vaikka tietää että kaikki vain hyvällä kyselee, ja ymmärrän kyselyt erittäin hyvin, onhan kaikki hengessä mukana ja varmana itsekin kysyisin. Ottaa niin päähän vastata "ei vieläkään" vaikka se ei olekaan kysyjän vika, itse olen vain niin pinna kireällä. On se jännä miten sitä kypsyy välillä tiettyihin juttuihin niin että tekisi mieli eristäytyä koko maailmasta. Suurinosa raskausajasta meni kuitenkin niin että olisi tehnyt mieli kuuluttaa koko maailmalle että raskaana ollaan, vihdoin! Nyt kun se raskaus näkyy kilometrien päähän, ja vauvan olisi pitänyt tulla ulos jo ajat sitten, ei enää olekaan niin kuulutus-fiilis... Sen takia blogikin on varmaan niin hiljainen, ei tässä jaksa paljon liibalaabaa kirjoitella...



 Välillä myös tuntuu että tämä on jotain pottuilua joltain ylemmältä tasolta. Kun tässä on jo neljä vuotta vauvaa ooteltu, niin venytetään sitten sitä oottelua ihan viimeiseen asti. Varmaan synnytyskin kestää päiviä... Välillä olen myös todella pettynyt siihen, että en näytä tälläkään kertaa pääsevän kokemaan luonnollista synnytystä... Miki syntyi sektiolla ja näköjään saan nytkin lähteä synnyttämään ajanvarauksella... Olen jotenkin pettynyt kroppaani, se ei taaskaan toimi niinkuin kuuluu. Raskautuminen oli vaikeaa, ja nyt piruvie synnytyksen alkukin on vaikeaa!


Olen silti edelleen kiitollinen siitä että vauva potkii iloisesti mahassa, ja toistaiseksi ei tarvitse olla huolissaan vauvan terveydestä. Toki silti jännitän että jos joku meneekin vielä vikaan, se ehkä tekeekin tästä odotuksesta pahimpaa.
Onneksi mä kuitenkin nyt voin jo varmana sanoa että viikon päästä meillä on vauva, viimeistään. Ensi viikolla käynnistetään joka tapauksessa, vaikka mulla pieni toivo vielä onkin ettei siihen tarvitsisi mennä. Koitetaan vielä alkuviikko jaksaa tätä piinaavaa odottelua.

Mikikin alkaa olemaan todella kypsä tähän tilanteeseen. Jos tämä aika on pitkä, niin miltä tuntuu 6-vuotiaasta jolle on jo viikkoja sanottu että "kohta vauva syntyy". Siltä varmaan tuntuu että koko vauvaa oikeasti edes tule... Toki on helpottavaa kun nyt voi sentään sanoa että viikon päästä meillä on varmasti vauva.


Mä olen yrittänyt tässä sunnuntain viettää siivoten ja pyykäten, sen verran mitä selkä kestää. Valmistelut vauvaa varten on tehty jo niin miljoonat kerrat, että eipä tässä ole enää kuin näitä perus siivoushommia. Mieskin on ollut tosi ahkera remontin suhteen. Pistin lattian maalin tilaukseen, jos vaikka isyyslomalla pääsisi sutimaan valkoista lattiaa mun huoneeseen...?

Onneksi tämä odottelu on kohta pelkkä muisto vaan, jolle myöhemmin sitten naureskellaan. Kaikki sukulaiset ja ystävät varmasti ovat suunnanneet ajatukset nyt meihin päin, ja olen helpottunut että pääsen kohta heillekin kertomaan uutisia. Äitikin on ollut tämän kuukauden valmiustilassa tulemaan lastenhoitajaksi, ei sekään kauhean kivaa ole näin pitkän aikaa... Aika moni siis huokaa "luojan kiitos!!", sitten kun siihen päästään. Kunhan mä nyt ensin selviän siitä viimeisestä urakasta.

Nyt siis pieni blogitauko, mä en aio palata ennen kuin vauva on kainalossa. Pitäkäähän meille peukkuja ensi viikkoon!

-Henna-

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pimeää


Niin se vaan alkaa illat pimenee, ja sen ansiosta kuvatkin on nyt hiukan huonoa laatua, pahoittelen. 

Ulkona on kuitenkin nyt mielettömän kaunista! Automatkat mä huokailen miten kauniin väristä on joka paikassa, mihin mies vaan tuhahtaa. Ei noi miehet vissiin oikein ymmärrä sellaisen päälle, ei ainakaan meillä... 


Meillä raskauden laskettu aika oli ja meni, mutta täällä sitä vaan vauva viihtyy vatsassa, ihan mun kiusaksi. Olen maailman malttamattomin ihminen, ja sitten mä saan nämä vauvat jotka viihtyy mahassa liiankin hyvin. Että kyllä mua nyt koetellaan! Yritän vaan sitkeästi ajatella että myöhemmin sillä ei ole mitään väliä, pääasia on että saadaan terve vauva. Tiukkaa tekee silti mun luonteella, mutta minkäs teet. Eiköhän tässä nyt kuitenkin viikon sisään jotain ala tapahtua, pakkohan se on.


Käsitöitä siis kudon minkä kerkeän, vielä kun kädet on vapaana siihen hommaan. Villasukkia tulee lisää vaan, ja peittokin etenee pikkuhiljaa, taas monta palaa odottaa kiinnitystä.

Me saatiin mun huone loppuun tapetoitua, vaikka ensin loppui tapetit kesken, sitten liisteri. Huoneesta tuli tosi kaunis! Pari palaa mustaa tapettia vielä puuttuu, niitä ootellaan vielä postista mutta harmaat on jo seinässä.

Meillä oli muuten yksi rulla tuota harmaata lilja-tapettia liikaa. Että jos joku tarvitsee, niin sen vikan rullan saa meiltä ostaa edullisesti. On siis vielä avaamaton paketti, eli monta kymppiä säästää jos sitä haluaa meiltä ostaa. Pistähän sähköpostia jos kiinnostaa!

Mies tuolla huhkii lattian kimpussa, tuskailee kun selkä ei kestä yhtään tuota lattialla istumista ja raapimista. Niinkuin lähikuvasta näkyy, tuo lattia ei ole tosiaan hyvässä kunnossa. Maalia, liimaa, miljoona pikkunaulaa, tikkuuntuvaa lautaa... Erittäin ärsyttävä työkohde.
No, vastaavia lattioita ollaan kunnostettu jo monta, että eiköhän tästäkin joskus valmista tule.

Mä oikeasti odotan jo että pääsee aloittamaan aulan remonttia. Saa sinne ihanat Morrisin tapetit ja ruutulattian... Saataisiin vihdoin kodin sisäänkäynti kauniiksi. Sitten mäkin oon jo siinä kunnossa että pystyn täysillä tekemään aina päiväunien aikaan. (Ellen torku itsekin kaikki päikkärit.)
Niin mahtava fiilis kun tietää että viimeisiä huoneita viedään remontin suhteen. Miten sitä osaakaan sitten olla kun huoneet on valmiit, on näitä jo niin kauan tehtykin!

Mä jatkan kutomista ja yritän jutella tälle mun mahalle järkeä. Kuinka paljon enempi tilaa jumppaamiseen olisikaan täällä toisella puolella, ja kun me kaikki niin kovin odotetaan.

-Henna-

maanantai 6. lokakuuta 2014

Villasukkasillaan


Täällä vietetään tyypillistä aamupäivää. Eläimet nukkuu sikeästi pitkin sohvia ja patjoja. Minä istun sohvalla läppäri sylissä ja yritän kuluttaa aikaa. Normaalisti nauttisin näistä hetkistä, nyt en osaa. Kaikkeen kyllästyy, myös mukavaan köllöttelyyn. 
Onneksi mä kuitenkin olen ihminen joka keksii tekemistä ilman että tarvii lähteä mihinkään, tai muutenkaan suuremmin rehkiä. Onneksi on kirjat, lehdet, netti ja kutimet. Käsitöiden avulla voin kokea itseni edes jotenkin tarpeelliseksi, kun muuta ei oikein jaksa.


Kaivoin Mikin talvikamppeita esille ja huomasin että kaikki villasukat on aivan pieniä. No ei muuta kuin joka syksyinen villasukkatehdas käyntiin. Joka ikinen syksy teen muutamat villasukat. Omalle perheelle tai muille joululahjaksi. Tällä kertaa vuorossa on oma perhe.
Miki valitsi itse värit sukkiinsa, ihan äitiinsä tullut poika, sen verran tarkkaa puuhaa oli valinta. Ehdottomasti piti olla värikkäät sukat, ja aika kivat tulikin.


 Aloitin samaan putkeen pojalle toiset sukat. Nuo Novitan raita-langan sävyt on niin ihanat! Onneksi Miki ei marmata vaikka mukana on vähän pinkkiäkin. Voi olla että teen itsellenikin samasta langasta sukat.

Tänä vuonna mulla jää varmaan joululahjojen teko todella vähälle. Yleensä teen aina äidille itse lahjan ja ystäville ja sukulaisille villasukkia. Nyt ei ole jaksanut miettiä tuollaisia ollenkaan, ajatukset pyörii niin tämän tulevan perheenjäsenen ympärillä.
Lahjoja olen kyllä alkanut jo ostamaan, ihan siksi ettei tarvitse joulukuussa vauvan kanssa niin paljoa ruuhkissa rynniä. Varsinkin kun joulukuussa pitää järjestää myös ristiäiset. Tutut ihmettelee että miten mä nyt jo osaan lahjoja ostaa, mutta kun vastaan tulee hyvä idea, niin miksi en jo ostaisi.
Muutoin en kyllä joulua vielä mieti, vaikka vähän jo odotankin tunnelmavalojen laittoa paikalleen nyt kun alkaa päivä lyhenemään.

Villasukkatehtailija jatkaa, ja kohta täytyykin hakea Miki eskarista.

Ihanaa viikon alkua kaikille,

-Henna-

Ps. Miki tuli aamulla innoissaan selittämään hammaspesun jälkeen että hänellä heiluu hammas! Monella kaverilla on jo ekat hampaat lähteneet, niin nyt häneltäkin lähtee ensimmäinen. Lapsen pienet suuret ilot. <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...