keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Tuskailua Linnanmäellä



Tänään vietettiin tuskaisan kuumaa päivää Linnanmäellä. Miki alkaa olla jo siinä iässä että Lintsi on ihan super-juttu, joten täytyihän se lintsi-päivä tähän kesään saada. Vähän höntisti se sattui vaan juuri kuumimpaan päivään...


Päivä oli kyllä tosi kiva, mutta siis aivan liian kuuma. Mulla energiat meni siihen tukahduttavaan kuumuuteen. Ihan tauotta piti juoda ja etsiä varjoa. Ajatuskin laitteeseen menosta oksetti. Niin ne vaan kaikki muut sielä laitteissa silti juoksi.
Mä en ole muutenkaan ollut ikinä mikään huvipuisto-ihminen. Mulla tulee jo autossa pahoinvointia, saatikka noissa laitteissa. Onhan niissä oma viehätyksensä, mutta mä olen onnellisempi kun saan vaan katsella.
Hauskaa seurata ihmisiä, jotka laitteeseen mennessä vääntävät hermostunutta tekohymyä, kiljuvat muutaman sekunnin laitteessa ja tulevat alas jalat tutisten. "Ei pelottanut yhtään!" Itse olin teininä samanlainen, ja olihan se siistiä sanoa jälkikäteen että uskalsi! Nykyään mä olen suosiolla nössö, ja raskaus oli hyvä tekosyy ettei tarvinnut mennä yhteenkään laitteeseen. Tosin siinä maisematornissa olin minäkin!
Sisko hoiti iloisesti Mikin seuranaisen hommat, mä sain keskittyä kuvaamiseen ja siihen kuumuudesta tuskailuun.



Olin kuitenkin niin fiksu että pistin hatun päähän lähtiessä ja mustan mutta viileän maximekon. Ei sitä turhaan sanota että jotain pitäisi olla päässä näillä helteillä, mutta voisiko joku kehitellä tosi kivan mutta kätevän naisten hatun?
Mulla on käytössä joko tämä lehmityttö-hattu tai sitten isolierinen heinähattu, mutta eihän noi superkäteviä ole. Ei mahdu laukkuun, eikä meinaa pysyä päässä tuulessa. Huivi päässä näytän naurettavalta. Saatikka lippis!

Huomenna kyllä täytyy keksiä jotain viileämpää toimintaa, ja perjantaina nokka kohti mökkiä ja varsinkin järven rantaa. Ihanaa!

-Henna-

Ps. Sielä lintsillä olisi varmaan kivaa olla illalla, kun on lämmin mutta vähän viileämpää. Me mentiin just kuumimpaan aikaan ja oltiin koko päivä....

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Babymobile nro. 2


Niin se valmistui pikkuhiljaa toinenkin mobile tulevalle vauvalle. Jälleen väriä riittää, mutta mielestäni mobile on silti herkkä ja suloinen. Kyllä mä voisin itsekin tällaista katsella sängyssä makoillessa.


Idean sain mobileen jo vuosia sitten, silloin jossain lehdessä taisi olla vastaava iso pilvi jossa oli muutama pisara. Tämä versio löytyi jossain vaiheessa Pinterestistä. Arvoin jonkin aikaa tämän yksinkertaisen välillä, tai sitten sellaisen jossa oli kuumailmapalloja tai eläimiä. Lopulta päädyin tähän, olihan tämä jo vuosien haave.


Mobilea oli tosi hauska tehdä, vaikka se olikin vähän työläämpi kuin paperinen mobile jonka tein aiemmin.
Pisarat ja pilvet ovat huopakangasta, ja ne on täytetty kevyesti vanulla. Narut ovat ohutta silkkinarua tai ihan ompelulankaa. Ristikko on pihalta etsityt oksat jotka maalasin valkoiseksi. Kankaat löysin ihan Sinellistä jossa myytiin sopivasti pieniä kangastilkkuja.

Tämä mobile tulee sängyn päälle, se edellinen hoitopöydän päälle. Saa nähdä hukkuuko nämä tuonne kirjavaan tapettiin, toivottavasti ei... Ainakin huoneeseen tulee lisää väriä näiden ja kaapissa odottavien pallovalojen myötä.

Seuraavaksi työlistalla on vauvalle villasukat sekä värikäs peitto joka on ollut jo pitkään kesken. Vähän tuli jo paniikki peiton suhteen, mutta näillä helteillä ja hikisillä käsillä ei oikein huvita käsitellä villaa... No, onhan tässä vielä aikaa!

-Henna-

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Puumajaa ja vaippaintoilua


Mulla jäi kuvien otto vähän lyhyeen, meinaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä loppui valo illalla kesken... Heti tuli ahdistus siitä, että kohti pimeää mennään ja varsinkin kuvaaminen on sitten taas ihan tuskaa... No, ei pidä murehtia sitä vielä, edelleen on kuitenkin pääosin valoisaa. Eilen tosin laitoin hetkeksi kynttilätkin, ukkoskuuro veti asunnon niin pimeäksi. 


Meillä koitetaan opetella elämää pienempänä perheenä. Kaupasta tulee ostettua edelleen kasa jogurtteja, vaikkei niitä tarvitse enää kuin yhdelle lapselle. Ravintolassa ei tarvitsisi enää niin isoa pinoa servettejä. Kotona on kauhean hiljaista ja rauhallista. Mikillä on ihan supertylsää. Toisaalta koitetaan nauttia viimeisistä hetkistä tällä kokoonpanolla, toisaalta vauvaa jo odotetaan. Viimeisiä kesälomaviikkoja viedään, rytmit on täysin sekaisin.
Ollaan siis jotenkin hukassa tällä hetkellä, isoja muutoksia tapahtuu.

Miki ja Sami viettää tämän ajan tiiviisti keskenään. Poika roikkuu isässään kuin takiainen, pari iltaa ovat nyt nakuttaneet puuhun majaa. Hirveän kivaa tietysti molemmille, mutta mä tylsänä päässäni tuskailen että kun se oikea talokin pitäisi maalata... No, antaa heidän touhuta, mulla on kuitenkin Mikille tiedossa oikeita maalaushommia, josko isä saisi sitten tehdä omaa urakkaansa.

Itse taas tuskailen ja puhisen kuumuudessa, ei paljon jaksa muuta. Olo on toisaalta hyvä mutta vatsa aika iso jo. Tosin tänään silmät innosta kiiluen avasin postin kestovaippa-pakettia, ja laitoin heti vaipat pyykkiin. Olen ihan innoissani! Vaipat vaikuttaa hirmuisen hyvältä, tosin turhan isoilta vastasyntyneelle.
Kiitos muuten kovasti vaippapostaukseen vastanneille, sain hyviä vinkkejä! Luulen myös että joku muukin sai. Vaikka olin jo ajatellut ettei meille tule villahousuja, aloin miettimään josko sittenkin... Talvivauvalle olisi lämpimiä, ja näköjään niitäkin saa merinovillaisina ja pitkälahkeisina. Hmm...

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Henna-



keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Keittiökuvia



Ihan vaan muutama räpsy keittiöstä, kun on oikein pöytäliinakin jaksettu laittaa!
Keittiö tuntuu olevan yllättävän vähän muuttuva alue, mä kai alunperin kuvittelin että tavarat avohyllyillä ym vaihtuu yhtenään, mutta eipä sitä sitten kuitenkaan jaksa. Varsinkin kun olen edelleen tyytyväinen tähän mitä meillä sielä on.


Se on muuten jännä miten sitä sokaistuu kaikkeen mitä kotonaan on. Se on myös harmi. Kun meille tulee uusia vieraita, ihmiset ihailee kotia ja aina ensimmäisenä korkeita kattoja. Sitä on itse aina ihan että "niin joo, meillä on aika korkeat katot, ja onhan meillä ihan kivan näköistäkin". Täällä kun elelee ja oleilee kaikki päivät niin eihän sitä nyt kukaan jaksakaan jatkuvasti fiilistellä. Lähinnä mä näen vaan kaaoksen ja sotkut, onpa tylsää... Tai mietin että mitä voisin muuttaa. Olisipa kivaa jos voisi nähdä kotinsa joka päivä kuin uutena!




Tällä hetkellä kotona on muutoksen alla vain lastenhuone, jossa aloitin jo hiljalleen vauvapyykin ja lipaston täytön. Sekä turhan tavaran siirron ullakolle. Pinnasänky sun muut saa vielä vajaan kuukauden odottaa loman alkua.


Räpsäsin keittiössä vielä yhden masukuvan. Mullahan tulee näiden myötä ihan blogin omakuva-ennätys! Mun masu näyttää ihan jättimäiseltä tuossa mekossa! Joka ei muuten edes ole suoranaisesti raskausmekko, mutta sinne mahtuu vaikka kaksikin mahaa. Muutoin alkaakin olla jo vaatevaihtoehdot aika vähäiset. Housut on liian kuumat näillä keleillä ja mekot alkaa olemaan liian lyhyitä mahan nostaessa niitä ylös.
Mihinköhän mä ahtaudun syksyllä, kysynpä vaan?

-Henna-


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kestovaipoista


Mä päätin jo tämän raskauden alussa, että tälläkin kertaa käytän osittain kestovaippoja, ihan niin kuin Mikinkin kanssa aikoinaan. Osittain tarkoittaa meidän kohdalla sitä, että kotona käytössä on kestovaipat, liikenteessä kertakäyttöiset. Luultavasti myös ihan aluksi aloitetaan kertiksillä, ja kun vauvaelämä lähtee käyntiin, aloitetaan kestoilut.
Mun on pitänyt jo monesti tutustua kestovaippatarjontaan, mutta kun tuntuu että niitäkin on miljoonaa erilaista, niin en ole jaksanut vielä asiaan paneutua. Nyt kuitenkin uusimmassa vauvalehdessä (07/2014) oli lyhyt mutta hyvä osto-opas kestovaippoihin. Siitä innostuneena aloin vähän googlettamaan.

Yllättäen tämäkin asia on kehittynyt kuudessa vuodessa, sitten esikoisen vaippa-ajan, ja kestovaippailu on entistä helpompaa ja tarjontaa on enemmän. Ensinnäkin innostuin siitä, että kestovaippoja saa nykyään yhdessä koossa. Eli yksi vaippa menee vastasyntyneestä vielä johonkin 13-16 kiloon asti, eli koko lapsen vaippaiän! Siis kuinka hurjasti tuossa säästääkään rahallisesti kun ei tarvitse ostaa eri kokoisia kestovaippoja, vaan samat vaipat kestää koko vaippailun! Ihan mieletön rahan sekä luonnon säästö. Vähän kyllä epäilyttää että näyttääkö tuollainen jätti-isolta vastasyntyneellä, mutta kokeillaan. Muistaakseni Mikin aikana kestovaipat ei oikein toimineet vastasyntyneellä, mutta melko pian kuitenkin. Eikä sitä tosiaan heti varmaan jaksakaan niihin paneutua.

Lisäksi innostuin all-in-one mahdollisuudesta. En muista oliko vastaavia Mikin vauva-aikaan. Onhan tuo silti hirveän kätevää, nimittäin vaippa on valmis setti johon ei tarvitse mitään lisäosia, lisäimuja tms. vaan se toimii niin kuin tavallisetkin vaipat. Nämä on siis niitä joita mieskin, ja ehkä mummit ja täti suostuu myös käyttämään. Toki esim taskuvaipat toimii yhtä hyvin, kunhan vain pakkaa imuosat vaippoihin jo ajoissa valmiiksi hoitopöydälle odottamaan.

Kestovaipoissa mukavaa on myös värikkäät kuosit, sekä se että ne sopii paremmin vauvan herkälle iholle. Likaiset vaipat kerätään pussiin, uloste tipautetaan pönttöön tai huuhdellaan ja kaikki sitten koneeseen. Monet kestovaipat myös lupaa kuivua vuorokaudessa.

Mulla on jotain Mikin vanhoja kestovaippoja tallella, mutta muutaman vaipan nyt tilasin kokeiluun. Netistä saisi myös käytettynä niitä tilattua. Facebookissa on kestovaipparyhmiä, huuto.net ym myy kestovaippoja. Sanotaan myös että vaippojen imukyky vain paranee käytössä, joten siinäkään mielessä ei ole huono juttu ostaa käytettynä.

Mä nyt kuitenkin päätin tilata muutaman all in one-vaipan sekä taskuvaipan kokeiluun uutena. Jos näihin tykästyn, on helpompi tilata sitten vastaavia myös käytettynä. Sitäpaitsi vaikka tilaan uusia, niiden jälleenmyyntiarvo tulee jatkossa olemaan hyvä.
Luulen myös että jos jatkan joskus vastaanottoperhetyötä, tulen hoitolapsillakin näitä käyttämään, jos nämä tosiaan on nykyään niin käteviä käyttää mitä luvataan. Jostain syystä se on aiemmin jäänyt. Säästetään aikamoinen summa jos ei tarvitse enää tätä vuosien vaippaostelua jatkaa. Tähän taloon on meinaan aikas monet vaipat ostettu!

Itse tilasin siis pientenparhaaksi.fi:stä Bumgeniuksen yhden koon all in one-vaippaa neppareilla. (Näitä saa neppareilla tai tarroilla) Sekä Bumgeniuksen 4.0 yhden koon taskuvaippoja. Ajattelin kokeilla molempia, jotta näen onko niissä eroa imukyvyssä ja käytössä.

"All in One on vaippa, jossa on kaikki yhdessä. Siinä on koskeussuoja, joka pitää kosteuden poissa vaatteista, imuosa, joka imee pissan ja kakan sekä usein myös kuivaliinapinta, joka pitää lapsen ihon kuivana.

Taskuvaipat ovat melkein kuin All-In-One -vaipatkin, mutta niissä ei ole kiinteää imuosaa. Imu pujotetaan vaippaa joko edessä tai takana olevasta aukosta. Taskuvaipat ja taiteltavat imut kuivuvat nopeammin kuin All-In-One -vaipat."




Veikkaisin että vauvalle riittäisi noin 12 kestovaippaa, varsinkin jos niitä käyttää osittain niin kuin meillä on tarkoitus. Muutama menee päivässä, osa on pesussa ja osa käytössä. Eikä sitä tiedä vaikka innostun käyttämään näitä kylässä ja kaupoissakin, mukaan vaan pieni kosteuden pitävä pussi ja likaiset vaipat sinne.
Jos 12 riittää, ja samat vaipat menee koko vaippa-ajan, yhden vaipan hinta uutena on noin 24e, niin ei ole paha. Varsinkin jos ostaa käytettynä ainakin osan. Lisäksi roskien määrä vähenee huomattavasti!

Kertokaahan, onko täällä muitakin kestovaippaajia? Millaisia käytät, oletko tyytyväinen, onko jotain mitä suositella? Olisi kiva kuulla kokemuksia, varsinkin kun ei itse vielä pääse näitä testaamaan ja edellisistä käytöistä on aikaa.

Kestovaippoja myy netissä ainakin Pienten parhaaksi, Kestovaippakauppa, Myllymuksut, Vauvavaruste ja Vekaravintti.

Kuvat ja lainaukset täältä.

-Henna-




maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kukkaseppele


Meillä oli viime viikolla juuri ennen mökille lähtöä, vähän erilaiset kuvaukset kotona. Tarkemmin en voi vielä kertoa, mutta sanotaan näin että tällä kertaa kuvausten keskipisteenä ei ollut meidän koti, vaan malli, jonka taustalle tarvittiin hempeä tausta eli meidän koti.
Oli mielenkiintoista seurata välillä sellaistakin työtä. Miten paljon tarvitaankaan ihmisiä ja erilaisia juttuja ja työvaiheita, muutamaan kuvaan.


Kuvauksiin tehtiin mm. monta tuollaista ihanaa kukkaseppelettä, joista minäkin sain yhden omaksi. Vastaavia olisi hauska tehdä itsekin, mutta en ole juuri koskaan innostunut mistään mistä on vain lyhyen aikaa iloa. Siis juuri kukkaseppeleistä, kukka-asetelmista, leipomisesta jossa pistetään hirveästi aikaa leivonnaisen ulkonäköön. Mä tykkään enemmän tehdä asioita jotka kestää, kuten kutoa. Täytyisi oppia unohtamaan tuollaiset säännöt, kyllähän nyt tämäkin kaunis seppele saa kuvissa lisää ikää.

Mä yritän täällä totuttautua tällaiseen ns. puolilomaan. Mulla ei ole hoitolapsia nyt, mutta en kuitenkaan ole täysin lomallakaan, koska uusista lapsista saattaa tulla soitto koska vaan seuraavan kuukauden ajan. Elokuun puolivälissä jään vasta täysin lomalle ja siitä äitiyslomalle. Joten olen tällä hetkellä vähän tällaisessa puolivalmiustilassa. Tämä on oikeastaan rehellisesti mun mielestä ikävin vaihe tässä työssä. Odotella että tuleeko töitä vai ei, ja sitten jos tulee, jättää kaikki menot ja suunnitelmat siihen ja valmistautua kiireellä töihin. Kaiken lisäksi tulothan on tässä kohtaa aivan todella pienet kun tavallaan niitä töitä ei ole.
Odotan siis sitä oikeaa lomaa jo kovasti. Jos sitä sitten jaksaisi tehdä tälle kodin kaaoksellekin jotain?

Nyt mä alan tutkimaan netin ihmeellisestä maailmasta kestovaippatarjontaa. Asia jota olen lykännyt ja lykännyt. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

-Henna-


lauantai 12. heinäkuuta 2014

Tunteiden myrskyä mökillä


Me ollaan oltu melkein koko viikko mökillä. Alku oli kyllä vähän hankala ja ikävä, mutta nyt tässä alkaa vihdoin päästä vähän rentoon fiilikseen.


Meidän Unto-koira säikäytti ensimmäisenä oikein kunnolla. Päästiin mökille niin koira sai todella vakavan näköisen sairauskohtauksen. Mä oikeasti luulin että nyt tuo kuolee meidän silmien eteen! Tilanne oli ihan kamala, pääsin just mökille, mukana kolme lasta, ei miestä, koira ei anna koskea ja tuntuu kuolevan mun eteen. Onneksi täällä oli miehen vaari ja vaarin naisystävä paikalla, olisin varmaan saanut yksin paniikkikohtauksen. Luojan kiitos netistä, äkkiä eläinlääkärin numeroa etsimään ja vauhdilla autoon ja lääkäriin. Lopulta koira virkosi hiljalleen itsekseen, mutta syy ei selvinnyt. Luultavasti kyseessä oli pääosin jokin lämpöhalvaus, oireet oli vain vähän erikoiset.
Lopulta koira juoksi iloisesti ympäri mökin pihaa lintujen perässä, ja mä olen ollut niin kiitollinen että meillä on tuo rakas vielä hengissä! On ollut erityisen mukavaa seurata koiran riemuisaa leikkiä ja touhotusta.

Kopioinkin tähän muille koiranomistajille tiedoksi täältä ohjeen, mikä avuksi lämpöhalvaukseen.

Koiran lämpöhalvauksen ensiapuna koira tulee siirtää viileämpään paikkaan ja kastella haalealla vedellä koko koira tai ainakin sen vatsa, kaula ja jalkojen sisäpinnat. Koiran voi viedä esimerkiksi suihkuun, rantaan kahlaamaan tai kääriä sen ympärille märkiä pyyhkeitä. Viilennystä ei saa suorittaa jääkylmällä vedellä, sillä se vain lisää kehon rasitusta ja saattaa laskea koiran ruumiinlämmön liian alhaiseksi. 


Tällä viikolla meillä päättyi myös lasten pitkä sijoitus, ja melkein heti tuli soittoa jo mahdollisesta uudesta sijoituksesta. Tarkemmin en voi tietenkään kertoa, mutta sanotaan näin että ei näissä tunnelmissa paljoa päässyt relaamaan. Pitkän sijoituksen päättyminen on aina kovaa tunnemylläkkää, kyllä sitä saa miettiä asioita jonkin aikaa ennen kuin tottuu taas että meitä on vain me kolme taas. Kyllä myös pelotti miten jaksan heti uuden sijoituksen siihen perään, varsinkin tässä tilassa. Se kuitenkin lopulta peruuntui, ja nyt ollaan sitten saatu olla vain oman perheen kesken ja rentoutua.
Hyvä niin, koska stressasin jo sitäkin, että mitä tämä kaikki stressi tekee tälle vauvalle sisälläni. Tosi fiksua meininkiä siis. Nyt täytyy ottaa iisisti, ja toivoa ettei mitään satu enää. Vauva onneksi voi oikein hyvin, ja raskaus etenee niin kuin pitääkin.


 Hiukan ollut outoakin olla täällä kahdestaan Mikin kanssa. Onneksi poika osaa lukea ja touhuta itsekseenkin, ettei tarvitse kokoajan viihdyttää. Mä olen myös aika huono kaikissa miesten jutuissa. Esim. meillä oli pieni ongelma, kun Miki halusi mato-ongelle. Muuten ihan hyvä, mutta kumpikaan ei suostu laittamaan matoa koukkuun! Miki on perinyt mun ällötyksen matoihin, sammakoihin ja muihinkin limaisiin otuksiin. Äitini ehdotti puhelimessa että teemme taikinasta kaloille syöttejä. No sekin kosahti siihen että kukas ne kalat irrottaa koukusta?? Että näin meillä.



Onneksi mies saapui tänne eilen bussilla perässä ja hoiti nuo pojan mato-ongelmat sun muut. Vaikka tällainen pieni ero miehestä tekeekin välillä parisuhteelle ihan hyvää, niin kyllä sain todeta taas että onneksi meillä on toisemme. Yksinkin pärjäisi jos olisi pakko, mutta mä mielelläni annan matohommat miehen hoidettavaksi ja itse hoidan ruoat ja "naistenhommat".


Onneksi mulla on myös Unto. Se kulkee turvana yöllä mukaan huussille, ja pelottaa sammakot pois ennen kuin mä tuun perässä. Myös Miki ottaa usein koiran mukaan vessareissuille, hih!

Tunteikasta mökkeilyä on siis ollut. Pelkoa, kauhua, haikeutta, helpotusta, ikävää, nautiskelua, jännitystä, iloa, kiitollisuutta. Kaikki tämä alle viikossa.

Ensi viikolla sitten jotain muuta.

-Henna-
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...